Tänä vuonna olen ilmeisesti vähän kuin vahingossa tajunnut hoitaa kärhöjäni oikein. Keväällä hakkasin rautakangella kuoppia kärhöjen juurelle ja tungin kuoppiin noin litran kanankakkaraetta per taimi. Aikaisempina vuosina olen lannoittanut vain pintaa. Superkuivan kesän vuoksi olen myös joutunut kastelemaan kärhöjäni (aiemmin taivaalta tullut vettä) Ilmeisesti se, että kerran viikossa kärhöt saavat 30-40 litraa vettä tyvelleen sitten auttaa niin että vesi menee todella kärhön juurille saakka. Ilmeisemmin syvälle istututtaminen on aiheuttanut sen, että taivaalta tuleva vesi tai pinnalle heitellyt lannoitteet eivät pääse kärhön juurille saakka. 

Tässä C. viticella Aotearoa. Kärhö on noin nelivuotias. Olen välillä hieman sekoillut kärhöjen kanssa, joten täyttä varmuutta lajikkeesta en pysty sanomaan

kuva 1 Aotearoa aloittelee kukintaa heinäkuun alussa 2018

Ja täydessä kukassa viikon päästä

Tiukukärhö Aljonushka, jonka olen istuttanut roikkumaan ja rotkottamaan vapaasti ison kohopenkin kivireunusta varten. Aljonushka kukkii noin heinäkuun alusta alkaen.

Tässä on Arabella, johon ihastuin avoimissa puutarhoissa käytyäni. Arabella on myös tiukukärhö. Se jää melko matalaksi eikä kiipeä tukea pisin. Tämän vuoksi se pitää asetella kasvamaan tukevaa kehikkoa vasten. Oma Arabellani on pihan kuumimmassa penkissä, jossa auringon paahde ei ole ehkä eduksi sen väreille. Olen kyllä istuttanut pari pikkutaimea varjoisempaankin paikkaan, mutta niissä oli tänä vuonna vain pari kolme kukkaa.

Arabellakin kukkii melko varhain, tänä vuonna jo juhannuksesta lähtien.

Oi ei.. Yläkuvan Hagley Hybrid ja sen kaverina kasvava Mr President (?). Kuinka ilahtunut tänä vuonna olinkaan, että nämä loistokärhöt vihdoin lähtivät kunnolla kasvuun. Ne ovat jääneet rehevien pystykissanminttujen sekaan, mutta alku näytti hyvältä. Sitten juuri ennen kukintaa kärhön lehtiä ruskistui. En tiedä miksi. Pelästyin, että nyt iski lakastumistauti. No, kärhöt eivät kuolleet, mutta ei niiden kukinnallakaan nyt kehua voi. Hagley Hybrid teki noin 10 kukkaa ja mr. President viisi. Kukinta ajoittui heinäkuun puoliväliin.

Tämä on tiukukärhö Juuli. Se on alppikärhöjen jälkeen aikaisin kukkimaan alkava noin puolitoistametrinen kärhö. Ilta-auringossa värisävyt ovat vääristyneet.

Tässä pihan keskipenkissä on monta kärhöä. Ainakin olen istuttanu siihen Jenny Caddick- nimisen viinikärhön ja loistokärhö Jackmanniin. Voi olla jotain muutakin :-)  Nämä aloittelevat heinäkuun puolivälin tienoilla. Ensimmäinen kuva heinäkuun alusta.

Eri puolilla pihaa on siemenkasvattelun tuloksena pikkuorvokkeja. Lajikkeet suloisesti sekaisin…

Ylempänä pistokkaasta kasvatettu verenpisara, joka kaiken lisäksi onnistuin palelluttamaan alkukesän hallayönä. Kukkii vihdoin heinäkuun puolivälissä samoin kuin siemenkasvatettu Monarda Hybrida.

Alla oleva istutus hivelee omaa silmää. Jokin kerrottu petunia (kevään pistokaslisäys, ostin maaliskuussa Plantagenista) koristeheinä Pony Tails ja jokin kirjavalehtinen maustekasvi, voisiko olla ryytisalvia?

Ja lisää sinisiä suosikkeja. Alakuvissa on yksivuotinen kirjosalvia. Erikoinen kasvi, koska tuo yläosan sininen on lehden väritys-ei kukan. Kukka on melkein huomaamaton.  Tätä saa myös vaaleanpunaisena ja valkoisena. Tykkään tästä todella, koska olen vain yhden kerran kasvattanut tätä siemenestä. Sen jälkeen se on joka vuosi siementänyt somasti samalle paikalleen ja kasvanut melkein ilman hoitoa.

Toiset käyvät vaatekaupoissa harrastuksekseen, minä kierrän puutarhamyymälöitä. Aina voi jotain kivaa löytää. Niin kuin tämäkin Kirjoliisukka. En tiedä  kuinka “järkevää” on tehdä kesäkukkahankintoja enää heinäkuussa, mutta tämän voi ymmärtääkseni koittaa talvettaa.

Alakuvassa terassin varjossa viihtyviä. Orvokkeja, vihreää hopeaputousta, ahkeraliisoja ja petunioita.

Kyllä kylvämälläkin saa rehevää. Tässä penkissä on korkeita helppoja pensaita ja sen lisäksi todella suurikokoisia, reheviä ja elintilastaan huolta pitäviä perennoja kuten kuvassa kukkivat pystykissanmintut ja palava rakkaus, jotka olen kasvattanut siemenestä joitakin vuosia sitten.

Väriyhdistelmäsuosikkini varjossa ripsialpi ja jättipoimulehti. Penkki oli vuosi sitten melko huonossa tilassa. Keväällä katselin harvakasvuista alkua ja tuskailin, että pitääkö monen neliömetrin alalta kaivaa ja uudelleen istuttaa tuota ripsialpia. En jaksanut aloittaa ja koitin ensiapuna laittaa hyvin runsaan kerroksen hevosenlantaa ja lehtikompostia. Taisinpa kananakakkarakeitakin heitellä. Näyttää tehonneen!

Sieltä minne kylvin ei ponnistanut yhtäkään unikkoa, mutta itsekseen kylväytyneitä löytyy sieltä ja täältä.

Kullero on löytänyt paikkansa ja sen vierestä itsestään kylväytynyt tummakurjenpolvi.

Vihdoin vihdoin vihdoin. Olisinko vihdoinkin alkanut oppia jotain kärhöjen hoidosta (kts. pihani kärhöt) . Tämäkin Hagley Hybrid kasvaa ja kukkii nyt ensimmäistä kesää kunnolla vuosiin. Mitä olen tehnyt eri tavalla? Olen lannoittanut alkukeväällä ja kesällä oikein vain kunnolla. Olen  tehnyt kärhojen juureen rautakangella kuopan, ja laittanut sinne kanankakkarakeita. Kasteluveden mukana on  mennyt tuhtia kanankakkavettä, muutaman kertaa varmaan kemiallistakin lannoitetta (puutarhan kevät) ja kun harvoin kastelen, annan vettä todella runsaalla kädellä. Mietin, että aikaisempina vuosina kitukasvuiset kärhöni ovat varmaan kärsineet sekä veden, että ravinteiden puutoksesta. Olen nimittäin istuttanut kaikki loisto- jalo ja viinikärhöt ohjeiden mukaan hyvin syvälle maahan. Eli ei kastelu ja niiden mukana lannoitteet pääse sinne maahan ellei kastele todellakin hyvin. Eli kun kastelen niin laitan 30-40 litraa per taimi.

Tosin kärhöjenkin lannoittelu pitää ymmärtääkseni lopettaa ajoissa (heinäkuussa) ettei niiden talvehtiminen kärsi.

Tämän vuoden kesäkukkaistutuksia orvokkia, ahkeraliisaa, neilikkaa ja erilaisia petunioita. “Vihreä hopeaputous” oli mieleinen löytö.
En ole aivan varma pidänkö harmaamalvikista vai en…

Tässä kirjavaa. Heinä on kaiketi joku sara ja keltaisena kukkii tarha-alpi Alexander

Suursuosikki preeriapenkissä on jättiverbena. Tänä vuonna tein totisesti töitä, että sain tätä kasvia. Ensin tammikuusta alkaen omia siemenkylvöjä jääkaapista lämpöiseen, lämpöisestä ulos pakkaseen ja taas sisälle jne.  Kahdella eri siemenerällä ja viikkojen yrityisellä saldona 0 taimea. Maaliskuussa löysin jo hieman heikon näköisiä pistokkaita Flöristä. Näistä sain elvytettyä noin 50% eli  kolme tainta. Lisäksi kesäkuun alussa löysin Flöristä perennahyllyköstä (?) jättiverbenan taimia. Epäilen suuresti, että ne monivuotisia ovat- aion kaivaa nämä syksyllä ylös ja yrittää talvetusta viileässä kellarissa.

Yksivuotista piiankielta kylvin tähän paikalle noin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen se on itse kylväytynyt somasti samalle paikalleen. Jännästi kukissa on tänä vuonna myös vaaleanpunaiseen vivahtavaa!

Tiukukärhö Juuli ilta-aurinko vääristää kukan sävyjä: sininen on.

Suosikkini tiukukärhö Arabella. Tämä taimi vasta pikkuinen.

Vaaleanpunainen palava rakkaus ja pystykissanminttu

Jokin leimu

Tarha-alpi

Noh, tällaisessa tapauksessa harmittaa. Ihastuin nimittäin tähän herkkään kaunottareen niin kovin, että haluaisin nyt tietää miten sitä hoidetaan ja saadaan kenties useampiakin kukintoja kuin kolme. En tiedä onko se saksankurjenmiekka, joka ymmärtääkseni viihtyy valossa, kuivassa ja auringossa ja jonka juuristo tarvitsee auringonpaistetta (tässä tapauksessa aivan väärä paikka tälle pöheikköön joutuneelle) vai onko kyseessä kosteassa viihtyvä siperiankurjenmiekka. Ja kun vielä lähdin googlettelemaan niin löytyipä sellainenkin kuin kuningatarkurjenmiekkaa (Iris sanquinea )

Muistin mustakantisen vihkoni, johon olen kaikkina näinä vuosina tehnyt tarkkoja ja vähemmän tarkkoja muistikuvia. Sieltä löysin, että olen taimivaihdossa saanut puutarhatuttavalta Snow Queenia. Sitä tämä voisi olla! Vaan eipä selvinnyt hoito-ohje.

Hmm.. muistiinpanoja selatessa tuli kyllä pieni masennus myös, kun niin paljon on tullut hankittua. Sellaista joita ei enää ole.
Niin paljon on myös tullut sekaannuksia. Esimerksiksi pionit ja kärhöt, joista olen innostunut. Minulla on reilut kymmenkunta pionia ja  kärhöjä saman verran. Olen aivan sekaisin minkäkin nimestä. Esimerksiksi puutarhamessuilta vuonna 2016 olen merkintöjeni mukaan ostanut kaikki tai jonkun seuraavista pioneista: “Pecher”, “Bouquet Perfect” “Riches and Fames”, “Rosa Bella” ja “kiinalainen jalkavaimo”. Eri puolilta pihaa löytyi kyllä tänä vuonna kolme pientä pionia, jotka eivät jaksaneet kukkia ja joiden istuttamsesta minulla ei ole muistikuvia. Niitä nämä varmaan ovat. Tulevat vuodet paljastavat kenties

Kärhömerkinnöistä löytyy seuraavia mysteereitä Ashva, Apollonia, Dorothy Walton. Jotkut näistä ainakin ovat ruukuissa hengissä (Muistan, että niitä suositeltiin patiokärhöiksi). Hagley Hybridin tapaiset kukat löysin eräästä kärhötuesta. Jenny Caddick, President, Viticella lienevät ehkä hengissä jossain. Ainoat varmasti tunnistamani ovat Arabella. Aljonushka ja lumikärhö “Paul Farges”

. Sekä tietysti alppikärhöt. Onko niillä edes mitään lajiketta?

maksaruoho Sunsparkler Lime Zinger

tarhalyhtykärhö Princess Diana

tarhaviinikärhö Emilia Plater

tarhaviinikärhö Dark eyes

loistokärhö Piilu

loistokärhö Hagley Hybrid

2 x loistokärhö Miss Bateman

loistokärhö Dorothy walton

Muutamakin vierailija kysyi, että pidänkö sinisestä. Kyllähän minä sinisestä puutarhassa pidän, mutta se on myös niin, että alkukesä on aika lailla kaiken sinisen aikaa.
Ei ole paljoa keltaisena kukkivia alkukesän puutarhakasveja olemassa. Sen sijaan loppukesällä näitä kyllä on. Mistäköhän tämä johtuu?
Sinisenä puutarhassani kukkivat tarhakurjenpolvet (myös muunvärisiä kurjenpolvia on, mutta ne ovat hiukan huomaamattomampia), jo mainitsemani kellokukat, suosikkini loistosalviat ja erilaiset mintut (mirrinminttu, komeaminttu, pystykissanminttu). Sinisenliiloja ovat jalopähkämöt ja jo lopetteleva vuorijumaltenkukka ja kurjenmiekat.
Kesäkukista olen ihastunut siniseen kirjosalviaan, joka uskollisesti vuodesta toiseen kylväytyy kasvupaikalleen. Samoin tekee piiankieli. Kyllähän minulla muunvärisiäkin kesäkukkia on kasvamassa (kuten kesäpäivänhattu ja monarda hybrida, mutta eivät ole vielä ehtineet kukkaan!)

Vuorijumaltenkukan Dodecatheon meadi herkkää kauneutta. Tämä ihanuus vaan meinaa raukka hukkua rehentelevien kasvien joukkoon!

Loistosalvia

Jokin kurjenpolvi ja alla kissanminttuja.

Ei pelkkää sinistä, mutta pastelliteema jatkuu. Shirley Temple pioni ja isotähtiputki.

Harjaneilikat kukkivat villisti eri värisävyissä ison keskipenkin laidalla. Vuosia sitten niitä siihen istutin, ja nyt olen antanut niiden itse kylväytyä.

Paljoakaan ei tällä haavaa kuki, mutta onneksi isossa penkissä vaihtelevuutta tuovat eri sävyiset kasvit. Myös lehtimuodoilla olen koittanut leikitellä.  Limenvihreä keltajapaninangervo on yksi alkukesän suosikeistani. Tänä kesänä kun tajusin vielä leikellä sitä ja korostaa pallomaista ryhdikkyyttä.
Taustalla häilyvä pujon sukuinen hopeamaruna välillä raivostuttaa, kun leviää väärään suuntaan, mutta kyllä se paljon pelastaa. Hopeamarunan vieressä toinen vaelteleva kasvi on tummalehtinen ripsialpi.
Tapelkoon nämä kaksi elinvoimaista leviäjää keskenään elintilasta! Myös sinisenvivahteiset kuunliljat sopivat tähän, vaikka en varsinaisesti kuunliljojen ystävä olekaan. Keskellä on kirjavaa tarha-alpi Alexanderia.

Avoimen puutarhan kuvat Google -kuvapalvelussa.

Orvokit pääosissa kesäkukkaistutuksissa

Hopeahärkki Cerastium tomentosum   sekä suosikkini loistosalvia Salvia x syvestris Blaukönigen, takana pilkottaa tarhakurjenp0lvi Geranium x magnificum

Jalopähkämö Stachys macrantha on hiukan ottanut nokkiinsa alkukesän kuivuudesta.

Kultahelokki Oenothera tetragona

Akileija (Aquilegia), itsestään kylväytynyt

Loistotädyke Veronica austriaca subsp. teucrium taivaansinisine kukkineen

Kiinanpionit kukassa