Muutamakin vierailija kysyi, että pidänkö sinisestä. Kyllähän minä sinisestä puutarhassa pidän, mutta se on myös niin, että alkukesä on aika lailla kaiken sinisen aikaa.
Ei ole paljoa keltaisena kukkivia alkukesän puutarhakasveja olemassa. Sen sijaan loppukesällä näitä kyllä on. Mistäköhän tämä johtuu?
Sinisenä puutarhassani kukkivat tarhakurjenpolvet (myös muunvärisiä kurjenpolvia on, mutta ne ovat hiukan huomaamattomampia), jo mainitsemani kellokukat, suosikkini loistosalviat ja erilaiset mintut (mirrinminttu, komeaminttu, pystykissanminttu). Sinisenliiloja ovat jalopähkämöt ja jo lopetteleva vuorijumaltenkukka ja kurjenmiekat.
Kesäkukista olen ihastunut siniseen kirjosalviaan, joka uskollisesti vuodesta toiseen kylväytyy kasvupaikalleen. Samoin tekee piiankieli. Kyllähän minulla muunvärisiäkin kesäkukkia on kasvamassa (kuten kesäpäivänhattu ja monarda hybrida, mutta eivät ole vielä ehtineet kukkaan!)

Vuorijumaltenkukan Dodecatheon meadi herkkää kauneutta. Tämä ihanuus vaan meinaa raukka hukkua rehentelevien kasvien joukkoon!

Loistosalvia

Jokin kurjenpolvi ja alla kissanminttuja.

Ei pelkkää sinistä, mutta pastelliteema jatkuu. Shirley Temple pioni ja isotähtiputki.

Harjaneilikat kukkivat villisti eri värisävyissä ison keskipenkin laidalla. Vuosia sitten niitä siihen istutin, ja nyt olen antanut niiden itse kylväytyä.

Paljoakaan ei tällä haavaa kuki, mutta onneksi isossa penkissä vaihtelevuutta tuovat eri sävyiset kasvit. Myös lehtimuodoilla olen koittanut leikitellä.  Limenvihreä keltajapaninangervo on yksi alkukesän suosikeistani. Tänä kesänä kun tajusin vielä leikellä sitä ja korostaa pallomaista ryhdikkyyttä.
Taustalla häilyvä pujon sukuinen hopeamaruna välillä raivostuttaa, kun leviää väärään suuntaan, mutta kyllä se paljon pelastaa. Hopeamarunan vieressä toinen vaelteleva kasvi on tummalehtinen ripsialpi.
Tapelkoon nämä kaksi elinvoimaista leviäjää keskenään elintilasta! Myös sinisenvivahteiset kuunliljat sopivat tähän, vaikka en varsinaisesti kuunliljojen ystävä olekaan. Keskellä on kirjavaa tarha-alpi Alexanderia.

Nämä kasvit herättivät yleisön kiinnostusta

Kurjenpolvi Sabani blue (en ole varma onko se nyt jalo- vai loistokurjenpolvi)

Kullero “New moon” on ainakin tänä vuonna kukkinut HURJAN kauan, usean viikon. Se mielestäni aloitti jo tulppaanien aikaan toukokuun loppupuolella, ja nyt eletään jo kesä-heinäkuun vaihdetta.

Keltavaleunikko on omakin suosikkini. Kuten myös alakuvissa olevat tähtiputket, joita on siellä täällä eri puolella pihaa.

Ja eniten “ihmetystä” ja kysymyksiä herätti yläkuvien Helovuokko. (Anemone x lesseri), jonka olen kasvattanut siemenketjukirjeestä ottamistani siemenistä. Helovuokko on korkea ja aivan ihastuttava vuokko. Huonona puolena ainakin tänä kesänä on se, että puska rötköttää kukinnan jälkeen melko rumana. Yritän kuumeisesti miettiä olenko aikaisempina vuosina leikannut pöheiköt alas vaiko en…

Vuokkopioni on ihana. Nyt neljäntenä vuotenaan kukkii jo kohtuullisella kukkamäärällä.

Kiitos kaikille puutarhassa vierailjoille!

Tässä vielä muita kesäkuun loppupuolella kukkivia:

Siperiankurjenmiekat

Kuivassa keskiympyrässä pihlajan ja koivuangervon juurella kukkii kivikkosuopayrtti.

Illakko

Viime vuonna perustetussa penkissä kukassa on unikko. Näiden tarina on sellainen, että ekaluokkalaiseni kiikutti somat taimet iltapäiväkerhosta äitienpäivälahjaksi. Vain lappu puuttui tai oli matkalla hukkunut. No, otin riskin, ja istutin pikkutaimet tähän, ja hyvältähän nämä mysteeritaimet näyttävät. Tosin eivät kenties muutaman viikon päästä, koska luin netistä että unikkojen lehdistö kellastuu kukinnan jälkeen. Harmikseni syvän paalujuuren omaava taimi on hankala siirrettävä. Etualalla on kasvia, jonka luulin olevan kurjennokka, mutta se onkin käenminttu Calamintha grandiflora, joka alakuvassa kukassa.

Takapihan metsäpuutarhassa kukkivat särkynytsydä ja tiarella.