Viime vuonna etanat hyökkäsivät takapihan penkissä olevien nauhusten kimppuun. En huomannut asiaa ajoissa, ja kasveista tuli ruman reikäisiä. Tänä vuonna ajoin levittämään etanamyrkkyä (se on jotain rautasulfaattia eli aivan vaaratonta lapsille, eläimille ja luonnolle) ja etanaongelmaa ei ole.
Sen sijaan murheenkryyni villiruusu on ollut alkukesästä saakka ruman näköinen. En aio myrkyttää enkä tehdä sille mitään, koska ensi kesän projekti on kaivaa tämä inhokkiruusu kokonaan pois ja uudistaa ruusupenkin tilalla oleva maa. (ruusua on n. 7 neliömetriä) Lisäksi ruusupenkin yhteydessä olevat malvat ja malvikit on kokonaan syöty. En löytänyt tuholaista, mutta kasvi on kauttaaltaan reikäinen ja jäljellä olevissa on mustaa linnunkakan näköistä limaa. Onneksi ilkimys hyökkäsi näiden kasvien kimppuun, joista en erityisemmin edes pidä!
Kolmas vihulainen on härmä. Se on joka syksy iskenyt syysleimuun sekä punaväriminttuun. Syysleimun olen tänävuonna siirtänyt toiselle paikalle ja aloittanut massiivisen kastelun. Punavärimintulle en ole tehnyt mitään, katotaan tuleeko tauti tänäkin vuonna…
Hei!
Eksyin sivuillesi ihmetellessäni punavaulan hoitotapoja. Siitä kun on kovin erilaisia ohjeita. Ilmeisesti se ei viihdykään tuulisella avoparvekkeella, mutta pistin jo kaksi yksilöä sinne, joten ei voi mitään. Toivottavasti jaksavat kasvaa tuulesta huolimatta.
Tuli kyllä niin ikävä omaa puutarhaa ja kasvihuonetta näitä blogitekstejäsi lueskellessa! Ehkä taas joskus saan nuo molemmat. Siihen saakka harrastan ahkeraa parvekepuutarhan kasvatusta ja mutisen joka vuosi raahattavan mullan määrää ja kesäisin virittelen mitä kekseliäimpiä kastelujärjestelmiä reissujen ajaksi
Kivaa kesän jatkoa ja antoisia puutarhahetkiä!
Kiitos! En tiennyt, että mun blogilla on jopa lukija. Omaksi iloksi ja muistin varaksi kun kirjoittelen. Meilläkin tuulee kovin tontin sijainnin vuoksi, mutta kyllä nämä vaulat sinnittelevät.