Viime syksynä istutin ensimmäiset sipulikukat nykyiseen puutarhaani. Mielestäni ostin sipuleita kauhean kasan ja istutin ne aivan ohjeiden mukaan, mutta totuus keväällä oli toinen. Näin isolla pihalla satakunta lumikelloa, kevätkurjenmiekkaa, kevättähteä, helmililjaa, tulppaania ja jättilaukkaa ei tunnu ja näy missään ja lisäksi jos noudattaa pussin istutusohjeita, ovat sipulit aivan liian kaukana toisistaan. Olen kuitenkin kevätfani henkeen ja vereen ja näistä ensimmäisistä kevätkukkijoista on niin paljon iloa, että haluan satsata niihin. Niinpä jo keväällä laitoin muistiinpanot mitä haluan lisää ja mihin kohtaan, tänä syksynä aion toteuttaa sitten “kunnon” istutukset.
Sipulikukathan kukkivat maalis-kesäkuussa. Aikaisin lumien sulamisen jälkeen (jopa maaliskuussa) kukkivat lumikellot (galanthus nivalis) ja kevätkurjenmiekat (iris reticulata). Huhtikuussa aloittivat kevättähdet (chinodoxa) ja narsissit ja toukokuussa tulpaanit. Tulppaanilajeja onkin sitten lukuisia, ja kukinta- ajat (samoin kuin korkeudet) vaihtelevat hurjasti. (aikaiset, keskiaikaiset ja myöhäiset)
Tulppaaneja lukuunottamatta kaikki sipulikukat ovat melko kiitollisia uudelleenkukkijoita mikäli ne istutetaan oikeaan paikkaan ja niiden annetaan kukinnan jälkeen kuihtua rauhassa. Oikea paikka on kohonpenkki tai ainakin hiekalla parannettu maa, joka on myös suhteellisen ravinteikasta. Myyrät ja hiiret jättävät myös monet näistä muista sipulikukista rauhaan niiden myrkylllisyyden vuoksi.
Sitten tosiaan tulppaaneihin… Osa tulppaaneista on ns. kasvitieteellisiä, ikään kuin luonnonlajeja. Usein paljon matalampia ja vaatimattomampia sekä kukinnaltaan aikaisempia kuin jalostetut tarhatulpaanit. Kasvitieteellisten tulppaanien pitäisi olla melko helppo uudelleen kukittaa. Olen tänä vuonna hankkinut paria kolmea lajia kasvitieteellisä tulppaaneja. Katsotaan miten käy 
Tarhatulppaaneistakin eräiden vanhojen lajikkeiden pitäisi olla melko kestäviä. Näitä ovat mm. Apeldoorn tulppaanit (keltainen, kirkkaanpunainen ja oranssiraitainen) tulpaanit Pink Impression sekä Orange emperor sekä jokuset fosteriana-ryhmään kuuluvat tulppaanit. Sen sijaan monista kerrotuista triumph, pioni-, papukaija-, liljakukkaisista tulppaaneista sanotaan, että niiden kukinta taantuu, suomeksi sanottuna ne kukkivat kenties vain kerran.
Tutkittuani tulppaaniasiaa useamman viikon olen päätynyt käsitykseen, että yhdestä sipulista tulee vain yhden kerran kukka. Kukinnan jälkeen pääsipulin viereen kehittyy sivusipuleita ja riippuu ihan siitä kuinka paljon nämä sivusipulit ehtivät kerätä ravintoa itseensä kukkiiko tulppaani enää uudelleen. (erityisesti riippuu siis lajikkeesta) Sipulien kehittymistä kukkivaksi voi parantaa seuraavin toimin: istuta sipulit vahvaan maahan, (sekä riittävän syvään paikkaan, jossa ei vesi jää makaamaan.) Lannoita tulppaaneja reiluhkosti heti kun piipat alkavat ilmestyä maasta. Kun tulpaani on kukkinut ja pudottanut terälehdet, leikkaa kukinto pois. Jätä kukkavarsi ja lehti lakastumaan. (viimeinene ehdottoman tärkeää)
Vielä yksi keino (koska tulppaani haluaa ns. kuivan lepokauden keskikesällä ja aina tämä ei kostean kesän vuoksi onnistu) on kaivaa tulppaanit kukinnan jälkeen ylös maasta, erotella niistä sivusipulit ja istuttaa syksyllä isoimmat sipulit takaisin maahan. Huh, vaikuttaa varsin työläältä MUTTA se keväinen väriloisto…….
Itse olen myös ekohenkinen ja tulppaanien kasvattaminen yksivuotisena ja kuljetus Hollannista Suomeen ei vaikuta kovin ekologiselta. Siispä minä olen päätynyt valitsemaan mahdollisimman paljon uudelleekukkivia lajikkeita, hoitamaan niitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan sekä syksyisin hankkimalla vain joitakin uusia “yksivuotisia” vaikeita lajikkeita joukkoon.
Tänä syksynä olen eksynyt seuraaville sivuille VAROITUS; mopo voi karata käsistä:
http://www.jardins-sans-secret.com/category/gardens/plantings/plants-included/bulbs/
Täällä myös hyviä lisävinkkejä tulppaanien kasvatukseen: http://personal.inet.fi/koti/doradi/f_tulip.shtml
Tuoremmmat kommentit