Olen yleensä ottaen elämässäni ehdottomasti aamuihminen. Aamulla saan parhaiten aikaiseksi, aamuisin olen parhaimmalla tuulella. Mutta kesällä ja kesälomalla nautin suunnattomasti myös iltahetkistä. Tuuli yleensä tyyntyy ja kaikki päivän työt on tehty. Kun lapset olivat pienempiä heidät oli lähetelty unten maille ja sai aivan rauhassa puuhailla puutarhassa. (Nykyään nuo lapset kukkuvat itsekin aika myöhään).
Ja valo, se on kesäiltana jotain aivan upeaa.
Heinäkuun alussa tämä ehdoton suosikkini Kirjosalvia alkaa kukkia. Se on yksivuotinen, mutta kylväytyi todella kivasti kasvupaikalleen. Ja nimenomaan kasvupaikalleen eikä kovin kauas muualle ympäri pihaa.
Nämäkin ovat villisti kylväytyneet vähän sinne ja tänne. Yritän sietää nyt luonnon omaa järjestystä!
Yllä olevat pari iltahetkikuvaa ovat kesäkuulta.
Helteistä en pidä yhtään, ja tänä vuonna toukokuuta lukuunottamatta ei ole ollutkaan kuin muutama hellepäivä. Hellepäivän illoissa on kuitenkin tiettyä tunnelmaa. Viilenevä ilta, ja vihdoin jaksaa hieman liikuskellakin koko päivän siestan jälkeen.
Pastellisävyistä näkymää tuovat yksivuotiset (itsekylväytyneet) kirjosalvia ja piiankieli. Vaaleanpunaisena rehentelee rantakukka.
Arabella kärhö ilta-aurigossa.
Isossa penkissä väriä tuovat kesäkukat. Kesäpäivänhattu ja kirjosalvia sekä maustetta tuovat ponytails-koristeheinä ja pallerolaukat. Kärhö on Jenny Caddick.
Alla: Jenny Caddick
Tätä Nepeta “Blue Dragonia” kehuttiin pitkään, intensiivisen sinisenä kukkivaksi. Ja kyllä se on osoittautunut lupausten veroiseksi.
Tuoremmmat kommentit