Äitienpäivänä istuttelin onnellisena uusia kärhöjä, ja olin juuri päättänyt osallistua tämänvuotiseen Avoimet Puutarhat-tapahtumaan. Hetken päästä kaikki muuttui. Olin pelaamassa äitienpäiväottelussa poikaani vastaan jalkapalloa. Nilkka vääntyi ja jänne repi samalla pitkän varpaan luun poikki jalan ulkosyrjältä. Murtuma oli niin iso ja sirpaleinen, että päädyin leikkauspöydälle.
Olin kertakaikkiaan masentunut. Kevään kiireisin (ja ihanin) aika puutarhassa, töissä ja toisen harrastukseni eli ratsastuksen pariasa meni sivu suun. No, vaikeaa on ollut, mutta ei tämä hidaste ole suinkaan estänyt minua pysymässä poissa puutarhasta. Olen istunut kivetyksellä ja harannut rikkaruohoja, kastellut letkulla, pomppinut keppeineni kukkapenkeissä nyhtämässä rikkaruohoja, koulinut pikkutaimia, saanut kasvihuoneen joksenkin kuntoon, käynyt puutarhamyymälässä ostoksilla ja iatuttanut taimia, kaivanut tulppaaneja ylös maasta. Todella hidasta ja vaivalloista, ja välillä erittäin turhauttavaakin, mutta kaipa se tästä pikku hiljaa paremmaksi muuttuu…
Tuoremmmat kommentit