Koko syksy on kulunut. Puutarhatöitä on riittänyt sen verran kun niitä on jaksanut (ja nähnyt) tehdä ja sipulikukkia on istutettu kovalla urakalla. Kevään kukkaloistosta on ihana haaveilla.
Tulevia haaveita siivittävät myös menneen kesän kuvat. Voi miten kirkkailta ja kauniilta kuvat näyttävätkään harmauden ja pimeyden keskellä.
Tässä vielä julkaisemattomia loppukesän kuvia.
Hankin syksyllä 2013 syysleimua nimeltä Osmo Heikinheimo. Tänä vuonna se kukki todella ihanan sinisenä!
Alla toinen leimuihanuus Sherbet Blend. Tosi erikoisen värinen, kukintoja ei kylläkään kovin montaa tullut. 
Täpläleimu
Punalatvoja on parissakin eri kohtaa pihaa. On kyllä komea perenna. Helppohoitoinen ja tanakka eikä leviä liiaksi.
Minulla on useampaakin eri lajiketta, jotka eroavat toisistaan oikeastaan korkeuden perusteella. (Purppurapunalatva n. 180 cm, täpläpunalatva n. 150 cm ja kääpiöpunalatva n. 130cm)
Tässä iso penkki talonpuoleisesta päädystä kuvattuna. Kuvassa näkyvässä osassa kasvaa:
harjaneilikkaa, laventelia, suklaaminttua ja tähkätädykettä. Keskikorkea violetti kuvassa on yksivuotinen Monarda Hybrida. Korkeana kääpiöpunalatva (korkeus n. 130cm)
Tänä vuonna ritarinkannukset kukkivat uusimmassa ympyräpenkissäni käsittämättömän pitkaan, heinäkuusta melkein pakasten tuloon saakka. Kasvista nousi aina vaan uutta kukkavartta. En oikein ymmärtänyt syytä tälle, normaalisti (ja tänä vuonna muallakin) ritarinkannus kukkii vain kerran keskikesällä.
Syyskaunosilmät ja helminukkajäkkärä komeimmillaan.
Dahlioiden kukinta jäi tänä vuonna todella lyhyeksi kylmän alkukesän (?) vuoksi. Ensi vuonna täytyy esikasvattaa juurakoita.
Tuoremmmat kommentit