Kaikki muut ympärillä kiroavat tätä kesää. On kylmää ja sataa. Kyllä minäkin hieman lämpimämpää toivoisin, että tulisi se kunnon kesäfiilis. Mutta toisaalta kiitos tämän kesän kelien: penkeissä on rehevää, nurmikko on komean vihreä ja kasvien kukinta kestää pitkään. (Ja hevosystäviä ajatellen ei ole paarmoja.)
Tässä heinäkuun kukkivia:
Ritarinkannukset ovat käsittämättömän korkeita tänä kesänä.
Tänä vuonna ensi kerran kunnolla kukkivat harjaneilikat. Alla pioni Karl Rosenfieldin kanssa.
Toinen ihana neilikka on tämä munkkineilikka. Se puskee niin veikeästi ja tosi sopivasti vihreästä pöheiköstä.
Nämä varjoliljat sain Kaisalta vaihdokiksi hevosenlantasäkeistä. Monta vuotta kesti kukintaan, mutta vihdoin tänä kesänä!!
Kaikkein vanhimmassa penkissa ollaan Ruotsin sävyissä. Tarha-alpi ja Nepeta “Blue Dragon”
Nämä ovat itsekylväytyneitä pulleita pompuloita, unikoita. Tosi kauniita, mutta niin harmittavaisen lyhyt on kukinta.
Porttinäkymä heinäkuulta
Tämännäköinen on tänkesäinen terassi-istutus. Aika värikäs. Siinä on daalia, huovinkukka, erivärisiä petunioita, koristetupakkaa, limeä koristebataattia ja poutapilveä.
Keskikesän suosikkini loistosalvia kera harjaneilikoiden.
Tuoremmmat kommentit